Kyseessä on virtuaalihevonen Kuvan © hhaidh, taustan © Juha Martikainen Perustiedot Virallinen nimi Ethiopia DES Kutsumanimi ET Rekisterinumero VH-46349 Sukupuoli tamma Rotu hannover Väri ja merkit punaruunikko, läsi Säkäkorkeus 169 cm Syntymäpäivä 9.3.2008 ( vuotta) Koulutustaso Ko:HeB, Re:90 cm, ta: Ko:VaA, Re:150 cm, Me:130 cm Painotus koulu- ja esteratsastus Omistaja hhaidh Kasvattaja Battlefield / Desagrado Sukulaiset i. Brentano GER ii. Argwohn iii. Amorad iie. Dorte ie. Baqhiera iei. Cor de la Bryère GER iee. Deborra e. Dekada ei. tuntematon eii. tuntematon eie. tuntematon ee. tuntematon eei. tuntematon eee. tuntematon ET'n isä Brentano GER YLA2 on upea tummanruunikko herra, eleganteilla liikkeillä. Brentano on taitava esteratsu, joka on kiertänyt estekenttiä mukavalla menestyksellä. Sen lisäksi, että Brentano on mahtava ratsuna, on se myös mahtava hevosena. Brentano on ranskaslainen tuontihevonen, joka on saavuttanut lyhyessä elämässään paljon. Jälkeläisiäkin löytyy muutamia. Tämän oripojan suvusta ei tiedetä paljoakaan, mutta se on varma, että estetykkejä löytyy tältä verilinjalta. ET'n emä Dekada on menestynyt Brentanoa huonommin, mutta kohtuudella kuitenkin. Dekada on menestynyt myös esteillä, sekä koulussa. Saksalaissyntyinen tamma kärsi varsana paljon, mutta on myös saavuttanut paljon. Alipianoisesta varsasta taitavaksi ratsuksi. Dekadan suku on täysin tuntematon, sillä rouvan alkuperä onkin teurashevosista. Luonteenpiirteet ET on yleisesti erittäin sosiaalinen, utelias ja pirtsakka tamma. Uusia asioita nähdessään se haluaa mennä tutkimaan niitä, vaikka muut hevoset pelkäisivät. ET tykkää olla ihmisten seurassa, mutta se ei aina osaa suhtautua pikkulapsiin, jotka vain pyörivät jaloissa. Niille se saattaa joskus hämmästyksissään luimia, mutta mitään pahaa se ei tee. Muiden hevosten seurassa ET viihtyy, mutta mieluummin se seurustelee ihmisten kanssa. Jos ET pitkäsyy tarhassa, se saattaa alkaa keksimään kaikenlaisia kepposia, kuten tarhasta karkaaminen. Karatessaan se kuitenkin tuntee olonsa eksyneeksi ja joskus jopa juoksee takaisin tarhaan. Nähdessään tutun ihmisen ET höristää korviaan ja hirnuu kimeällä äänellään iloisena ja juoksee äkkiä tarhan portille. Harjatessa ET tykkää näprätä hoitajan vetoketjuja ja kengännauhoja ja taskujen tutkiminenkin on mukavaa puuhaa. Se kutiaa helposti kyljistä ja mahan alta, joten sieltä voi ihan reippaasti harjata. ET nauttii, kun sitä harjataan ja puunataan oikein kunnolla. Varsinkin, jos hoitaja pysähtyy välillä seurustelemaan sen kanssa, niin kaikki on kohdallaan! Kaviot neiti nostaa kiltisti ylös, mutta ei jaksaisi pitää niitä kovinkaan kauaa ylhäällä. Joskus jos ET kyllästyy pitämään jalkaansa ylhäällä, se joko nojaa hoitajaan koko painollaan tai sitten se alkaa potkimaan rajusti sillä jalallaan. Suitsiessa ET seisoo kiltisti paikoillaan ja ottaa kuolaimet hyvin suuhunsa. Yleensä, kun suitsia otetaan pois, se alkaa ravistelemaan päätään niin, että suitsien riisuminen on melko hankalaa. Satuloidessa ET vähän pullistelee ja luimii, mutta muuten se on kiltisti. ET?n kanssa saa olla varovainen satulaa kiristäessä, koska jos vyötä kiskoo liian lujaa, ET hermostuu siitä. Ratsastaessa ET on erittäin energinen ja kuuliainen. Sen askeleet ovat pitkiä, tasaisia ja ihanan liitäviä. Käynnissä ja laukassa peräänanto sujuu moitteettomasti, laukassa siinä on vielä hakemisen varaa. ET kuuntelee pieniäkin apuja, joten raippaa ei tarvita. Se on suusta erittäin herkkä, ja jos sitä vähänkin vetää ohjista liikaa, se pysähtyy. Pohkeitakaan ei tarvitse paljoa antaa kun tamma liikkuu jo hyvin. Vähän kokemattomampien ratsastajien alla ET kulkee rauhallisesti ja varmasti, sillä se ei halua ratsastajan tippuvan selästä. Heti, kun siltä meinaa joku pudota, se pysähtyy paikoilleen odottamaan, että ratsastaja saa tasapainonsa takaisin. Kouluratsastus sujuu ET'ltä hyvin, se rakastaa kaikenlaisia haastavampia koululiikkeitä. Se taipuu erinomaisesti molempiin suuntiin. Taka- ja etuosakäännökset sujuvat moitteettomasti, kuten myös ravilisäykset. Temmon hidastaminen on ET?lle vähän haastavaa, mutta kyllä nekin jotenkin onnistuu. ET keskittyy kouluratsastuksessa erittäin tarkasti ja jos ratsastajalla on tasainen käsi, se kulkee jo alkukäynneillä peräänannossa. Esteillä ET on todella innokas, ja joskus se ei muista kuunnella ratsastajaa. Se usein lähestyy estettä harkitusti, mutta aina kolmea askelta ennen se kiihdyttää vauhtiaan hyppyyn, vaikka esteellä ei paljoa korkeutta olisikaan. Hypyn jälkeen ET usein pukittaa pienen pukin, mutta kun antaa pohjetta vähän enemmän kuin yleensä, niin se lopettaa pukittelemisen. Usein esteiden välillä kannattaa muistutella ET?tä siitä, että ratsastaja määrää vauhdin ja suunnan, sillä muuten hyppäämisestä ei tule mitään. Maastossa ET on innokas ja herkkä pukittelemaan. Usein laukkapätkillä se saattaa mennä melko lujaa, mutta kun saa puolipidätteet menemään läpi, se on taas kuulolla. ET ei suostu menemään maastossa kenenkään perässä, vaan sen täytyy aina olla ensimmäisenä. ET on herkkä säikkymään kaikenlaista, mutta pelästyessään se vain pysähtyy, joten mitään vaaratilanteita ei usein tule. Taluttaessa ei yleensä tule mitään ongelmia, mutta jos ET on seissyt pitkään tallissa, se voi olla erittäin energinen ja kun sitä yrittää lähteä taluttamaan, se ampaisee täyttä vauhtia tallin käytävää pitkin. Mutta kun sitä rauhoittelee - tai komentaa - se lopettaa riehumisen ja rentoutuu. Tarhasta ET tulee kiltisti hoitajaa vastaan ja odottaa, kunnes hoitaja on valmis. Talutus sujuu hyvin rauhallisesti, oli taluttaja sitten kokenut tai aloittelija. Joskus ET yrittää jäädä syömään jotain, mutta tottelee, jos riimunnarusta vähänkin nyppäisee. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ET ei viitsi alkaa pelleilemään, jotta työt sujuisivat paljon helpommin ja nopeammin. © Lilja Jälkeläiset Astutuspvm. Syntymäpvm. Varsan isä/emä Varsan nimi Kilpailukalenteri Kalenterissa on vain sijoitukset, joita on 0 kappaletta. Katso kaikki kisat. ei vielä kisattu Valmennuksia 1. kuuta 2008 - Koulutuspäiväkirja 21. joulukuuta 2008 - Koulutuspäiväkirjan pitäminen taitaa omalta osaltani loppumaan, koska sen kirjaamien jostain syystä tuppaa aina unohtumaan. Vuodenvaihteessa aloitamme luultavasti pienimuotoisesti kisaamisen. 05. joulukuuta 2008 - ET joutui muuttamaan Barrierista pois tilanpuutteen ja Ceryn ajanpuutteen vuoksi. Näin myös koultus siirtyi omalle vastuulleni. Koulutus on edennyt loistavasti ja vauhdikkaasti. kiitos Ceryn antaman pohjan. Päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. ET on edistynyt huimasti, ravi on jo paljon tasaisempaa. Laukassa tamma pysyy rauhallisena, joka on auttanut huimasti koulutuksen edistystä. Koulutuspäiväkirja tästä alaspäin © Cery 16. lokakuuta 2008 - ET:n rauhallisuus on tehnyt minuun vaikutuksen. Tamma taitaa hyvin perusasiat, vaikka ei kaikkea vielä ymmärräkään ja ihmekös tuo. Koulutus on edennyt tahdikkaasti tamman ehdoilla ja niin tehdään jatkossakin. Selkään noustessa ET luimii ikävästi, tapa kuitenkin johtunee ihan vain asian tuoreudesta. Täytyy kuitenkin vahtia, että tapa kitkeytyy pois. Askeleet tammalla ovat tasaiset lukuun ottamatta tökkivää ravia. Tamman kanssa tullaan tekemään aluksi paljon raviharjoituksia vahtien kuitenkin, ettei se rasitu. Olemme ottaneet pari pientä _erittäin_ vauhdikasta laukkapätkää. ET kulkee sekoamispisteen rajamailla kun pääsee laukkaamaan. Tämänkin voi pistää uusien asioiden ja nuoruuden piikkiin. Kunhan tamma saa vähän lihaksistoa ja kestävyyttä, alamme työstämään laukkaa enemmän. Aluksi kuitenkin otamme ravin ja käynnin kuntoon ja kertailemme perusapuja; pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä. Pikkuhiljaa mukaan tulevat myös peruutus ja asetus. 28. heinäkuuta 2008 - Hopeinen Volvo kaartoi tallin eteen musta, kimallelakkainen traileri perässään. Astelin sepposen selällään olevista pariovista ulos ja vilkaisin tarhoissa olevia hevosia. Ne olivat terävissään ja odottivat, mitä perävaunu sisältää. Uusi kaveri tulossa taloon? Jotain sinne päin. Odotin nuoren naisen nousevan autosta. Kättelimme ja esittäydyimme. Miltein heti siirryimme trailerin luokse ottaaksemme Ethiopian ulos. Tamma tulikin ryminällä alas ja hirnahteli kuuluvasti lähitarhojen hevosille. Neiti talutettiin omaan karsinaansa samantien. ET:n olisi tarkoitus asua Barrier Showjumperissa sen ratsukoulutuksen ajan. Koska tamma koskevat paperityöt oli jo käsitelty, omistajan oli helppo ottaa ja lähteä hyvästeltyään hevosensa - ainakin hetkeksi. Sovimme, että hhaidh voisi milloin vain tulla seuraamaan koulutusta ja tarkkailemaan edistystä. ET oli yksin tallissa. Ajattelimme antaa sen ensin tutkia paikkoja rauhassa. Viereisen karsinan Niphredil PB, eli Nita päätettiin hakea sisälle vähän muita aikaisemmin pitämään ET:lle seuraa. ET majoittui erinomaisesti. Sillä ei tuntunut olevan 'koti-ikävä', vaan se sopeutui muiden hevosten seuraan erinomaisesti. Neiti osottautui myös hyvin yhteistyöhaluiseksi. Se ei vierastanut minua lainkaan, kun seuraavana aamuna otin suan käteen ja harjasin sen ulkona muiden hevosten läheisyydessä. Varoimme kuitenkin sitä, että ET ei kiinny liikaa muihin hevosiin, vaan osaa olla myös yksin. Näin alussa seura oli kuitenkin tärkeää, sillä ET on nuori ja tarvitsee Barrierin porukan tukea. Tamma vaikuttaa hyvin lupaavalta. Toistaiseksi tutustumme harjaus- ja juoksutushetkien lomassa ja odotan innolla varsinaisen koulutuksen aloitusta, sillä minulla on paljon odotuksia ET:lle. 29. heinäkuuta 2008 - ET:n äänen kuulin ensimmäisenä astuessani talliin aamuseitsemältä. Se hirnahti kovaa ja vaativasti - taisi vieraalla olla nälkä. Mielikuvitukseni ansiosta olin varma, että muut hevoset katsoivat steppailevaa ja varsamaisesti käyttäytyvää ET:tä pahasti. Lilith hirnahti hiljaa ja kumeasti. Ihan kuin tallin vanhin tamma olisi käskenyt ET:tä olemaan kunnolla. En voinut olla naurahtamatta ajatukselle. Kun hevoset oli ruokittu vein jokaisen laitumelle. ET saisi päästellä turhat virrat pois ennen juoksutusta ja varusteiden kokeilua. Iltapäivällä kun olin ratsastanut Risan, hain ET:n laitumelta. Tamma oli makoilemassa heinikossa keskellä laidunta ihanan kesäauringon lämmittäessä. Oli ikävää keskeyttää päivätorkut, mutta työt kutsuivat. ET ei selvästikkään ilahtunut, vaan oli varsin nyrpeänä. Vein tamman karsinaansa. Suitset neidillä oli ennenkin ollut, tosin ilman kuolaimia. Tässä vaiheessa ne oli kuitenkin helppo sujauttaa suuhun. Olin pyytänyt omistajaa ostamaan omenan makuiset kumikuolaimet ja hainkin ne suoraan paketista. ET haisteli kuolaimia innokkaasti ja taisi nuolaistakin kerran. Minusta ne kyllä maistuivat ihan kumilta (krhm, en yleensä maistele hevosten kuolaimia). Kun tarjosin kuolaimia, jotka oli jo kiinnitetty suitsiin, et ET ei ymmärtänyt lainkaan mitä sen kuului tehdä. Vein kuolaimet sen irvessä olevien hampaiden eteen. Koska kuolaimet olivat kumia, minulla oli hieman varaa myös hinkata niitä sen hampaita vasten. ET yritti vain nuolla kuolaimia, jolloin pystyin helposti sujauttamaan ne sen suuhun ja suitset korvien taakse. ET peruutti itsensä takaseinään ja teki parhaansa purrakseen kuolaimia. Rauhoittelin tammaa ja silitellen ja hyssytellen. Pian ET tottui ajatukseen kumimöhkäleestä suussaan. Harva hevonen on näinkään hyvin käyttäytynyt. Otin suitset pois ja palkitsin neidin leivän kannikalla. Kiinnitin ET:n ja aloitin harjaamisen. Kun tamma oli harjattu, koitin suitsia kuolaimien kanssa uudestaan. ET:ltä ei jäänyt päähän, mitä niille pitikään tehdä, kun ne tuotiin hampaiden eteen. Autoin ET:tä kutittamalla peukalolla suupieltä. ET vain alkoi työntämään kieltään ulos, joten sujautin taas salaa suitset sen päähän. ET ei innostunut ja työnsi kieltään ulos ja aukoi suutaan. Annoin suitsien olla jonkin aikaa sen päässä ja rauhoittelin tammaa. Pian ET seisoi jo rennonpana paikallaan. Jatkoin sen silittelyä ja tarjosin leipää. "Sinähän näytät oikein hyvältä suitse päässä", totesin ääneen nauraen. Otin suitsista kuolaimet pois ja hain liinan. Menimme kentälle ja teimme n. puolen tunnin juoksutus harjoituksen. Pian olisi aika kokeilla satulaa. Suitsissa ei enää ollut ongelmaa, ET hyväksyy ne hyvinkin nopeaa muutaman kokeilukerran jälkeen. Tästä tammasta voi olla ylpeä! 3. elokuuta 2008 - Ei valittamista. ET toimii suitsien kanssa paremmin kuin hyvin. Tamma on mieltynyt kumikuolaimiin eikä ollut lämmetä kylmille nivelkuolaimille. Pian ET kuitenkin huomasi, että myöskään tuosta rautamöhkäleestä ei seurannut tuhoa tai kuolemaa. Oli hyvin jännittävää juoksuttaa ET:tä liinassa suitsien kanssa. Tamma heitteli päätään ja pukittelikin. Tunne taisi olla kovinkin erilainen. Aloitimme satulaan totuttamisen pienestä. Satulahuopa selkään ja se kiinni loimivyöllä. ET oli tottunut loimiin, joten tämä ei paljoa hätkähdyttänyt. ET oli sidottuna karsinassa. Painelin sen selkää voimakkaasti. ET käänteli korviaan ja luimistelikin hieman. Se viskaisi häntää ilmaan vihaisesti. Se oli merkki aivan uudesta tunteesta. Parin päivän ajan painelin sen selkää. Lopuksi kokeilimme satulaa suoraan selkään. ET ei saanut hermoromahdusta tai vastaavaa, se vain steppaili tiuhaan, mutta ei hermostunut kummemmin. ET teki tuttavuutta satulan kanssa useita hetkiä. Nuuhkimista, maistelemista ja vastaavaa. Toistaiseksi satulaa vain käytetään sen selässä, emme laita satulavyötä kiinni tai vastaavaa. Pikkuhiljaa satulaa pidetään selässä niin, että kukaan ei pidä siitä kiinni, vaan seison itse tamman pään vieressä ollen kuitenkin valmiusasennossa, jos neiti päättääkin tiputtaa kalliin satulan puruihin. Ei mene kauaakaan kun voimme kiinnittää satulavyön löysästi ja kiristää pikkuhiljaa. Sitten aloitamme juoksuttamisen satulan ja suitsien kanssa, lopuksi asetamme selkään painoa pikkuhiljaa. Kun ET:n selkä ja jalat ovat tarpeeksi kestävät ratsastajan painolle, aloitamme varsinaisen ratsukoulutuksen. 18. elokuuta 2008 - ET suhtautui hyvin rauhallisesti, kun asetimme satulan sen selkään ja kiinnitimme satulavyön suhteellisen löysälle. Ilman ongelmia sujui myös suitsiminen. ET on hyvin luottavainen tamma ja nauttii yltiömäisistä kehuista joita se käsittelyn yhteydessä saa. Juoksutimme tammaa liinassa täysissä varusteissa. Suojia se hieman vierasti, mutta koska ET hivutti etujalkojaan, päätimme sille jo antaa sen karun faktan, että suojat etusiin ovat tulevaisuudessa tarpeen. ET kulki paremmin kun uskalsin odottaa. Taluttelimme sitä varusteissa käynnissä ja ravissa. Ajoimme sitä myös takaa varusteiden kanssa, mihin se suhtautui aluksi hyvin epäilevästi. Lopuksi pääsimme jo ravaamaankin näin. ET on hyvin lupaava nuori hevonen. Se haki alas itsekseen, mikä kyllä pääosin johtui apuohjista ja tietynlaisesta kiihtymisestä, sillä välillä ET heitti päänsä korkealle ilmaan. Opetimme ET:lle myös pysähtymisen ja liikkeellelähdön avut. Neiti ymmärtää jo varsin hyvin sanat "ptruu" ja maiskutuksen. Voimme jo aloittaa painoon totuttamisen. Toistaiseksi ajamme sitä vielä takaa, talutamme ja juoksutamme varusteissa, mutta ET:lle varusteet ovat jo kaverit. Neitiä ei voi mitään muuta kuin kehua!